Talviretkeily ja etenkin yöpyminen talvella luonnossa ovat itselleni uusia ja jännittäviä juttuja. Eräopasopiskeluissa talviretkeilyyn liittyvää teoriaa on alkuvuonna käsitelty sisätiloissa ja nyt oli aika laittaa mimmi ja varusteet testiin ja lähteä viettämään yö ulkona.
Tarkoituksena oli uuden kokemuksen saamisen ohella testata uusia hankkimiani talvivarusteita kuten makuupussia ja makuualustaa ja katsoa pystynkö pitämään itseni lämpimänä pakkaskelillä.
Olen hankkinut useita talvivarusteita tammikuun aikana ja hankinnoistani untuvainen talvimakuupussi saapui postissa viimeisimpänä, pari päivää ennen talviyöpymistestiä.
Vietin laavulla yhden yön itsekseni samalla kun tammikuu vaihtui helmikuun puolelle.
Yöpymispaikkana Moksun taukopaikan laavu Ähtärissä
Yöpymispaikakseni valitsin lähialueen laavuista Ähtärin eläinpuistosta noin 1,5 km:n päässä Moksun alueella sijaitsevan taukopaikan laavun (Moksunsalontie 2, 63700 Ähtäri). Tällä laavulla en ollut koskaan aikaisemmin käynyt. Ähtärissä oli satanut edellisinä päivinä runsaasti lunta, joten valitsin kyseisen laavun myös sen vuoksi, että liki sen viereen pääsi omalla autolla. Lumessa ei siis tässä tapauksessa tarvinnut rinkan kanssa tarpoa kuin muutamia kymmeniä metrejä.
Moksun taukopaikka sijaitsee kauniilla paikalla Hankaveden rannalla. Aivan laavun vieressä on yleinen uimaranta, venesatama, pieni leikkipaikka ja puucee. Ähtärin eläinpuistolta lähtevä helppokulkuinen kävelyreitti Nallenpolku kulkee Moksun taukopaikan laavun kautta kauempana sijaitsevalle Moksunniemen laavulle. Nallenpolku on kuljettavissa kokonaan vain sulan maan aikana.
Uimarannalta kulkee tällä hetkellä myös jäätie viereiseen Hankasaarelle. Myöhäisillan aikana muutama auto ylitti Hankaveden jäätietä pitkin, mutta muita laavulla kävijöitä ei itseni lisäksi ollut. Sain siis viettää illan ja yön siellä rauhassa itsekseni.
Ensiksi tulentekoon
Ähtärissä oli tosiaan satanut edeltävän viikon aikana runsaasti lunta eikä laavulla ollut sen viikon aikana varmaankaan kukaan käynyt – sen verran paksu ja koskematon lumihanki laavulle johti. Otsalampun valossa laskin rinkkani laavun sisäpuolelle ja aloin ensitöikseni tarkistamaan puutilannetta. Hyviä kuivia klapeja ja tuohenpaloja löytyi laavun seinustalta. Pienin muutamia klapeja retkikirveellä ja tein kiehiset nuotion sytyttämistä varten. Nuotio syttyikin tällä kertaa helposti kiehisten ja tuohenpalojen avulla.
Talvivarusteet testiin
Otin nuotion sytyttämisen jälkeen rinkastani ulos varusteet yöpymispaikkani valmistelua varten. Käytössäni oli kaksi makuualustaa. Alimmaksi kerroksena minulla oli jo entuudestaan käytössä ollut ja hyväksi todettu ohut alumiinipäällysteinen solumuovinen makuualusta Kaira Extreme. Tämän päälle laitoin uuden ilmatäytteisen talvimakuualustani Exped Synmat XP 9 LW:n.
Annoin Exped-makuualustan hetken aikaa ilmaantua aukinaisena itsekseen, jonka jälkeen täytin makuualustan sen mukana tulleen kätevän ison täyttöpussin avulla. Makuualusta täyttyi noin kuudella, seitsemällä pussin puristuksella, joten makuualusta oli nopeasti valmis käyttöön. Täyttöpussia käytössä on nopeuden lisäksi myös se etu, että patjan sisään ei kerry kosteutta, kuten tapahtuu, jos alustan täyttäisi puhaltamalla.
Talvimakuupussiksi olin hankkinut untuvatäytteisen Marmotin Women`s Ouray Long -makuupussin. Kyseisessä makuupussissa naisten mukavuuslämpötila (Comfort) on -19 °C ja Limit-arvo -28,1 °C. Pussilla siis pitäisi pärjätä hyvin kylmemmilläkin keleillä. Otin makuupussin ulos omasta pakkauspussistaan ja annoin senkin ”ilmaantua” rauhassa.
Alkuviikolla käymässäni Eräkarkun talviretkeilyn teoriaa -koulutuksessa ohjeistettiin käyttämään untuvapussin päällä kevyttä kuitutäytteistä makuupussia, joka estää untuvatäytteisen makuupussin kostumista. Itselläni ei tarkoitukseen sopivaa pussia ollut, joten otin avomieheltäni lainaan hänen erittäin kevyen ja pieneen tilaan menevän Retki 750 -kesäpussin, jota käytin testiyönä untuvapussin päällä.
Puuhailua ennen nukkumaanmenoa
Kun yöpymispaikka oli valmisteltu, lisäsin nuotioon puita, otin termoksen esiin ja nautin illan hämystä nuotion lämmössä eväitäni ja teetä nauttien. Ja tietysti suklaata!
Erittäin kauniit lumiset maisemat ympärilläni kruunasivat illan.
Samalla kun ilta vähitellen vaihtui yöksi, tuli todettua, että talviseen leirielämään ja paikoillaan oleskeluun ostamani lämpimät varusteet toimivat erinomaisesti. Pakkasta oli tuona iltana ja yönä mittarin mukaan vain -3 °C, mutta kylmä tuuli teki pakkasesta huomattavasti
Muhkeat toppahousut (Jack Wolfskin Atmosphere Down Pants) lämmittivät ihanasti. Samoin korkeavartiset talvikengät (Sorel Caribou Wool Women) pitivät varpaat erittäin lämpimänä. Illan aikana ei ollut missään vaiheessa kylmä. Muutoin olin pukeutunut alus- ja välikerraston sekä sukkien osalta merinovillaan, yläosassa oli lämmin fleecepaita sekä päällimmäisenä untuvatakki. Päässä oli lämmin pipo, käsissä hanskat ja kaulalla merinovillainen buff-huivi.
Yötä vastaanottamaan
Vähän ennen puolta yötä kömmin makuupussiini. Yöasuna minulla oli merinovillasukat ja merinovillainen kerrasto, fleecepaita, buff ja pipo. Mukaan pakkaamiani villasukkia en tarvinnut.
Pienen ongelman makuupussien osalta aiheutti se, että untuvamakuupussini on tarkoitettu oikeakätiselle, joten makuupussin vetoketju on pussin vasemmalla puolella. Päällimmäisenä oleva kesäpussi taas olisi tarkoitettu vasenkätisille, joten siinä vetoketju oli oikealla puolella. Eli siis vetoketjut olivat makuupusseissa vastakkaisilla puolilla. Huikean akrobaattisista käsiliikkeistäni huolimatta en onnistunut saamaan päällimmäistä kesäpussia täysin kiinni asti. No eipä se lopulta haitannut näissä olosuhteissa, kun oli laavun katto pään päällä eikä kosteutta juuri ollut ilmassa.
Makuupussissa oli ihanan lämmin ja pitkän päivän päätteeksi samalla kun nuotio hiipui, vaivuin itsekin uneen.
Heräsin yöllä puoli viiden maissa siihen, että koko vasen käteni ranteesta sormenpäihin oli täysin puutunut. Olin ilmeisesti onnistunut jossain vaiheessa nukahtamaan sen päälle. Hetken aikaa meni ennen kuin sormet taas pelasivat. Tuuli oli tuohon aikaan melko voimakasta ja se toi myös laavun sisälle kylmiä virtauksia. Makuupussin sisälle viima ei päässyt, nenänpäässä kylmä sen sijaan tuntui. Vaivuin jälleen uneen.
Aamun lumoava sininen hetki
Olin unohtanut ottaa herätyksen pois puhelimestani, joten kello herätti minut aamukahdeksalta. Näky laavun sisältä talviseen maisemaan oli mahtava, sininen hetki oli juuri koittanut!
Lämpimästä makuupussista ei olisi millään halunnut kömpiä ulos, mutta luonto kutsui ja toppavaatteet piti taas pukea päälle. Hampaatkin piti harjata.
Laitoin makuupussit tuulettumaan laavun kattoparruista ja avasin makuualustan ilmaventtiilit. Pakkasin samalla rinkkaani muita tavaroitani ja otin esille trangian ja polttoaineen, kotona vedellä täyttämäni termoksen ja aamupala-ainekset. Keitin trangialla vettä ja nautin aamupuron ja kiisselin kiireettömästi ympäristöä ihaillen.
Pakkasin lopulta makuualustat ja makuupussit rinkkaani muiden tavaroiden ohella. Siistin vielä laavun jäljiltäni ja hyvästelin mukavan yöpymispaikan. Onnistunut testiyöpyminen oli takana!
Omien varusteiden toimivuus ja johtopäätökset
Talviyöstä laavulla jäi mukavat muistot ja kipinä kokea tämä uudelleen. Helmi-maaliskuun aikana tulen opintoihini kuuluvien talvivaellusten yhteydessä nukkumaan useamman yön ulkona teltassa. Vaelluksilla varusteet pääsevät sitten oikein kunnolla testiin.
Varusteeni toimivat talviyössä erittäin hyvin ja pitivät minut lämpimänä. Exped Synmat -makuualustalla oli pehmeä ja lämmin nukkua. Alusta on myös mukavan leveä (65 cm), joten sen päällä oli tilaa pyöriä. Makuualustan pinta ei myöskään tuntunut yhtään liukkaalta, vaan pysyin sen päällä hyvin, vaikka kesäpussin pinta olikin suhteellisen liukas.
Untuvamakuupussini tuntuu erinomaiselta hankinnalta. Ainoan miinuksen Marmot Ourayn makuupussi saa sen sisällä olevan taskun pienuudesta – sinne ei paljoa mahdu lämpösäilytykseen. Puhelimenikin pidin taskun pienuudesta johtuen fleecepaitani taskussa yön
Aion ostaa vielä ennen harjoitusvaellusta oman kevyen kuitupussin untuvapussin päälle. Ja huolehdin, että siinä vetoketju on vasemmalla puolella kuten untuvamakuupussissani on. Tämä takaa sen, että kahden makuupussin päällekkäin pitäminen on paljon helpompaa ja päällimmäisenä olevan kuitupussin saa silloin kokonaan kiinni.
Tämän testiyöpymisen myötä luottamus omiin varusteisiin on nyt siis syntynyt ja voin huoletta lähteä tulevalle harjoitusvaelluksellemme nauttimaan talvesta. Seitsemisen kansallispuiston metsät odottavat jo muutaman päivän päästä!
