Vietin elokuun kaksi ensimmäistä viikkoa Salamajärven kansallispuiston syleilyssä ollessani eräopasopintoihini liittyvässä työharjoittelussa kansallispuiston sydämessä, Koirasalmen luontotuvalla. Harjoittelupäivieni jälkeen suuntasin kerta toisensa jälkeen Salamajärven kansallispuiston patikkapoluille tutustumaan alueen moniin lyhyisiin rengasreitteihin. Haluan jakaa nämä hienot raikasta suoluontoa, järvimaisemia ja valoisaa männikkömaisemaa esittelevät reitit tässä kirjoituksessani. Toivottavasti reittiesittelyistäni on apua retkikipinästä kärsiville, uusia polkuja etsiville.
Salamajärven kansallispuisto sijaitsee Suomenselän vedenjakaja-alueella Keski-Suomen ja Keski-Pohjanmaan maakuntien rajalla, Kivijärven, Kinnulan ja Perhon kunnissa. Salamajärven kansallispuisto on perustettu vuonna 1982 ja sieltä löytyy koko eteläisen Suomen laajin ja edustavin suo- ja metsäerämaa. Luonto on läsnä kaikkialla – täällä pääsee todellakin kuuntelemaan hiljaisuutta ja luonnon ääniä.
Esittelen tässä blogikirjoituksessa Salamajärven kansallispuiston viisi lyhyttä rengasreittiä ja lisäksi yhden janareitin. Reitit ovat 1,4–7,2 km pitkiä ja soveltuvat hyvin lyhyisiin 1–3 tunnin kestoisiin päiväretkiin. Reitit ovat kuljettavissa vain sulan maan aikaan, sillä reiteillä ei ole talvikunnossapitoa. Näiden reittien lähtöpaikkoina toimivat Koirasalmen luontotupa ja Sysilammen tupien alue.
Koirasalmen luontotuvalta lähtevät rengasreitit
VASAN KIERROS – LUONTOPOLKU 2,3 KM (RENGASREITTI)
- Reitin merkkiväri: valkoinen
- Kulkuaika: 1 tunti nautiskellen
- Suositeltu kiertosuunta: myötäpäivään
- Vaikeustaso: helppo (tasaista, paljon pitkospuita, pitää sisällään Koirasalmen esteettömän janareitin 800 m)
- Lähtöpiste: Koirasalmen luontotupa, Koirasalmentie 1220, Kivijärvi
- Erityistä reitillä: Kuusi luontopolkutaulua, metsäpeuran jäljet pitkospuilla, tällä reitillä kierrät kauniin Pienen Koirajärven
Vasan kierros on ehdottomasti kiertämisen arvoinen luontopolku, joka sopii erinomaisesti myös lapsien kanssa kierrettävästi. Polulle lähdetään Koirasalmen luontotuvan pihasta. Ensin kuljetaan kaakon suuntaan tallirakennuksen ohi, kunnes edessä on Maahisen vuokrakota. Tästä kohtaa löytyy Vasan polun ensimmäinen luontopolkutaulu – yhteensä tauluja on reitillä kuusi kappaletta.
Tauluissa kerrotaan Salamajärven kansallispuiston tunnuseläimen eli salaperäisen metsäpeuran tarinaa. Ensimmäisen taulun kohdalla voit myös kokeilla pituushyppytaitojasi – pystytkö loikkaamaan yhtä pitkälle kuin kettu tai ahma?
Reitin alkuosa, n. 400 m pitkä osuus, on kuljettavissa myös pyörätuolilla tai lastenrattaiden kanssa. Suopursujen reunustama polku on tasainen ja leveä. Hyvä levähdyspaikka löytyy Joutsenlamminnevalta, johon on rakennettu puusta leveä ylitysosa. Penkiltä on mukava katsella Pienen Koirajärven suuntaan. Seuraava penkki on vastassa jo noin 100 metrin päässä, johon myös polun esteetön osuus päättyy.
Tästä eteenpäin kuljetaan kapeaa pitkosta ja metsäpolkua pitkin. Kaikki Vasan polun pitkokset on uusittu kesäkuussa 2020, joten ne ovat erinomaisessa kunnossa. Pitkospuilla ylitetään Pienen Koirajärven eteläpuolella oleva neva. Tässä kohtaa pääsee kirjaimellisesti kulkemaan metsäpeuran jäljillä, sillä pitkospuihin on polttomerkitty metsäpeuran sorkan jälkiä niiden oikeassa koossa. Aivan mahtava idea!
Pitkospuilta siirrytään pieneksi hetkeksi metsäpolulle. Polun varrella on myös pienialainen pirunpelto eli louhikko. Matka jatkuu nyt aivan Pienen Koirajärven rannan tuntumassa järven länsipuolella. Pari pientä rannan lähellä olevaa saarta näyttäytyvät tältä puolen järveä kauniina. Metsäpeuran ”jälkiä” pääsee ihastelemaan pitkospuilla myös tällä puolella järveä.
Vasan kierroksella on mahdollisuus nähdä monia suoluonnon kasveja. Reitin varrella kasvaa rahkasammalmättäiden välissä mm. suokukkaa, raatetta, vaivaiskoivuja, kanervaa, karpaloa, suopursua, tupasvillaa, suoputkea, kurjenjalkaa ja lakkaa.
Nevamaisen osuuden jälkeen pujahdetaan kosteaan metsikköön ja siitä tämän reitin vaikeakulkuisemmalle osuudelle. Lyhyellä polkuosuudella on paljon kiviä, kunnes edessä on jälleen helpompaa leveää polkua. Pienen Koirajärven pohjoispäässä ohitetaan komea pirunpelto.
Edessä on vielä laskeutuminen pieneltä mäennyppylältä alas pitkospuille ja siitä Koirasalmentielle, jonka toisella puolella on kotalaavu ja tulentekopaikka. Mikäli mukana on retkieväät, on tässä hyvä paikka niiden nauttimiseen.
Noin 400 metriä pitkä loppumatka luontotuvalle on tasaista ja helppokulkuista, esteetöntä hiekkatietä, joka on kuljettavissa pyörätuolilla tai lastenrattaiden kanssa. Hiekkatie kulkee Iso Koirajärven ja Pieni Koirajärven välisellä kapealla kannaksella, josta on kauniit maisemat kummankin järven suuntaan.
PAHAPURON LENKKI – 7 KM (RENGASREITTI)
- Reitin merkkiväri: vihreä
- Kulkuaika: 2,5 tuntia
- Suositeltu kiertosuunta: vastapäivään
- Vaikeustaso: keskivaikea (polku kivikkoista ja hidaskulkuista, osittain heikkokuntoisia pitkospuuosuuksia)
- Lähtöpiste: Koirasalmen luontotupa, Koirasalmentie 1220, Kivijärvi
- Erityistä reitillä: Palokoroiset männyt ja keloutuneet puut, suoniittylato, iso pirunpelto, rikkumaton luonnonrauha
Pahapuron lenkki alkaa kiertämällä Vasan kierrosta ensin noin 600 metriä myötäpäivään, jonka jälkeen siirrytään metsän siimekseen seuraten vihreitä maalimerkkejä. Heti metsään siirtymisen jälkeen polku muuttuu hyvin kivikkoiseksi. Polkua seurataan 300 metriä, kunnes opastinristeyksessä Pahapuron lenkki erkaantuu lännen suuntaan.
Kulkijan tie vie männikkömetsistä ajoittain juurakkoisten ja kivisten polkujen kautta kuusivaltaisen metsän alueelle. Paikoitellen maassa makaa kaatuneita keloja. Katse kannattaa nostaa välillä myös ylös – sen verran hienoja käkkäröitä kelojen oksat ovat muodostaneet honkien latvustoihin.
Polkuosuuden jälkeen päästään suoluonnon äärelle. Pahapuron reitin pitkospuut ovat ajoittain huonossa kunnossa ja irtonaisia, joten askelluksessa kannattaa olla hieman varovainen. Koiranevaa ylittäessä siirrytään samalla Salamanperän luonnonpuiston alueelle, jossa polulta poikkeaminen on kiellettyä.
Suokukkien, vaivaiskoivujen ja karpaloiden reunustaessa pitkoksia saavutaan vanhan 1900-luvun alkupuolelta olevan Salamanperän suoniittyladon luo. Alueella on 1900-luvun puoliväliin saakka kerätty suoniityiltä talvirehua lehmille ja lato kertoo tuon aikaisesta maanviljelyskulttuurista. Samaisella Koiranevalla on tarkkaavaisen myös mahdollisuus nähdä metsäpeurojen jättämiä polkuja ja onnekkaimmat saattavat nähdä myös vilahduksen itse metsäpeurasta.
Suoalueen jälkeen siirrytään vanhan metsän alueelle, jossa on huomattava määrä kilpikaarnaisia mäntyjä, pystyyn kuolleita sekä kaatuneita isoja kelopuita ja palokoroisia puita. Alueella on paljon lahopuita ja sen myötä myös kääpiä. Täällä on todellinen luonnon rauha, jossa hiljaisuuden rikkoo ainoastaan kelopuiden narina tuulessa.
Seuraavalla pitkospuuosuudella pajut ovat ajoittain vallanneet alueen ja pitkoksilla saakin kävellä liki rinnan korkeudelle ylettävien pajujen joukossa. Suo-osuuden jälkeen siirrytään koivikkoon ja sieltä alueelle tyypillisempään mäntyvaltaiseen metsään kivikkoiselle polulle.
Pian edessä siintää erämainen Kangasjärvi, jonka rannan läheisyydessä on mukava levähdyspaikka pöydän ja penkkien kera isojen kaatuneiden lahopuiden keskellä. Levähdyspaikalta on matkaa Koirasalmeen vielä 2,3 kilometriä.
Matka jatkuu Kangasjärven laitamilla kulkevalla polulla pohjoisen suuntaan. Metsästä siirrytään pitkoksille, joilla ylitetään reitin viimeinen suo-osuus. Ennen siirtymistä takaisin Salamajärven kansallispuiston puolelle kuljetaan ison pirunpellon yli. Rakkakivikon isot kivet ovat jäkälöityneet kauniisti kuin mosaiikiksi kivien pintaan.
Loppumatka kuljetaan kapealla polulla männikössä, jossa mustikkaa ja variksenmarjaa on riittämiin. Hyvinä marjavuosina täältä saa nopeasti ämpärin täyteen näitä luonnonherkkuja. Lopulta palataan jo alussa tutuksi tulleelle reitille ja palataan Koirasalmen luontotuvalle aluksi kuljettua Vasan kierrosta pitkin.
RISUPERÄN YHDYSREITTI – 7,2 KM (JANAREITTI)
- Reitin merkkiväri: keltainen
- Kulkuaika: 2—2,5 tuntia yhteen suuntaan
- Vaikeustaso: helppo-keskivaikea (Salamajärven kansallispuiston alueella polku on kivikkoista, mutta Salamaperän luonnonpuiston alueella polku on helppokulkuista ja liki kivetöntä. Poluille on ajoittain kaatunut puita, jotka on ylitettävä. Reitti on kokonaisuudessaan varsin tasainen.)
- Lähtöpisteet: Koirasalmen luontotupa, Koirasalmentie 1220, Kivijärvi ja Risuperän pysäköintialue, Perhontie 1461, Kivijärvi
- Erityistä reitillä: Erämainen Kangasjärvi, Kirkkokivi, kulkeminen Penkkilampien välissä olevalla kannaksella, hiljaisuus ja rauha
Mikäli haluat sukeltaa todelliseen luonnonrauhaan – lähde Risuperälle! Tämä janareitti kulkee Koirasalmesta kansallispuiston puolelta Salamanperän luonnonpuiston halki Risuperän pysäköintialueelle. Aloituspaikkoina tälle yhdysreitille ovat Koirasalmen luontotupa sekä Risuperän pysäköintialue. Edestakaisin kuljettuna matkaa tulee 14,4 km. Itse kuljin tämän janareitin niin, että sain luontotuvan yrittäjiltä kauppareissun yhteydessä kyydin Risuperän pysäköintialueelle, josta sitten patikoin Koirasalmen luontotuvalle.
Koirasalmesta lähdettäessä kuljetaan ensin samaa reittiä Vasan kierroksen ja Pahapuron lenkin itäisen osan kanssa yhteensä 2,3 kilometriä. Kangasjärven länsirannalla olevan levähdyspaikan kohdalta lähdetään Risuperän suuntaan keltaisia maalimerkkejä seuraillen. Tässä vaiheessa ollaankin jo Salamanperän luonnonpuiston alueella.
Salamanperän luonnonpuisto on perustettu vuonna 1956 ja se on kooltaan 13 km2. Se on luonnonsuojelualue, jonka ensisijaisena tehtävänä on säilyttää Suomenselän vedenjakajaseudun metsä- ja suoluontoa koskemattomana tutkimusalueena tulevaisuutta varten. Tästä syystä retkeily on luonnonpuiston alueella rajoitetumpaa kuin kansallispuiston puolella. Tänne retkelle tulevan tulee muistaa, että luonnonpuistossa ei ole sallittua poiketa polulta eikä sieltä saa poimia marjoja tai sieniä.
Kangasjärven rannan lähellä kulkevalla polulla ylitetään pienialainen pirunpelto ja samalla polku-ura alkaa helpottumaan. Taakse jää kivikkoinen osuus ja helppokulkuinen metsäpolku on edessä. Melkoista luksusta Salamajärven kansallispuiston reiteillä kulkeneelle! Kangasjärven kohdalla pitkosten lomaan on tosin ajoittain kasvanut pajukkoa sen verran, että vyötärölle ylettyvät pajut nuolevat vartaloa ja sateisen kelin jälkeen saatat kastua vyötäröä myöten. Näin kävi ainakin minulle omalla patikkaretkelläni.
Luonnonpuiston alueella kuljetaan hienojen vanhojen metsäalueiden halki. Suuria kilpikaarnaisia keloutuvia mäntyjä, palokoroja ja paljon lahopuuta löytyy reitin varrelta. Aika ajoin retkeilijä pääsee luonnon omalle agilityradalle puunrunkoja ylittäessään.
Kangasjärven eteläpuolella ylitetään pitkoksia pitkin hieno luonnontilainen puro, joka laskee Kangasjärveen. Tässä kohdassa on selvää satumetsän taikaa.
Hetken kuluttua noustaan Kirkkokivenkankaalle, jossa on huomattava määrä siirtolohkareita. Suurin ja komein niistä on nimetty Kirkkokiveksi, joka on tällä seudulla ollut varmasti selkeä maamerkki – niin huomattavan kokoinen ja teräväsärmäinen se on.
Tälle kivelle onkin aikoinaan pysähdytty lepäilemään ja syömään eväitä kirkkomatkalla. Kirkkokiven edessä olevasta kyltistä voi lukea vanhan perimätiedon mukaista tarinaa: ”Tuollahan männöö tuon Salamajärven alueen läpitte semmonen poloku, joka on ollu näitten Remelissä ja tuolla Jääjoella asuvien kirkkopoloku, kun ne menivät Rautalammille, kastettavaks veivät lapsijaan.”
Seuraavaksi kulkemani pitkä metsätaival täydessä rauhassa ja hiljaisuudessa, suurten vanhojen petäjien alla kulkien, oli hieno kokemus. Reitillä kuljetaan vaihtelevassa metsämaastossa, suurimmaksi osaksi kangasmetsässä ja aina välillä ylitetään suopätkiä pitkoksilla kulkien. Siirtolohkareita on siellä täällä. Jääkausi on selvästi näillä main pysähtynyt ja sulamiskauden aikana lohkareet ovat jääneet näille sijoilleen.
Yksi Risuperän yhdysreitin hienoimmista kohdista on Penkkilammit ja niiden välisellä kapealla kannaksella kulkeva polku. Ai että kuinka kauniilla paikalla polku kulkeekaan. Ja parhaalla paikalla on penkki levähtämistä varten. Täydellinen evästauon paikka!
Kohtapuolin Penkkilammilta eteenpäin kuljettua siirrytään pois Salamanperän luonnonpuiston alueelta ja edessä on vielä vajaan kilometrin matka helpoilla poluilla sekametsän katveessa, kunnes saavutaan Risuperän pysäköintialueelle.
METSÄPERÄLÄISEN TAIVAL – 6,2 KM (RENGASREITTI)
- Reitin merkkiväri: vihreä
- Kulkuaika: 2–2,5 tuntia
- Suositeltu kiertosuunta: myötäpäivään
- Vaikeustaso: keskivaikea (erittäin kivikkoinen polku, joka kuitenkin kohtuullisen tasainen, muutamia pitkospuuosuuksia)
- Lähtöpiste: Koirasalmen luontotupa, Koirasalmentie 1220, Kivijärvi
- Erityistä reitillä: Erämaisen Iso Koirajärven kauneus ja hiljaisuus, kauniit taukopaikat, tarkkuutta vaativat polut
Ison Koirajärven ympäri kiertävä Metsäperäläisen taival on upea mutta maastoltaan hieman haastava päiväretkikohde. Jalkaan kannattaa ehdottomasti laittaa nilkkaa tukevat kengät, kuten vaelluskengät, sillä 6,2 kilometrin pituinen reitti on hyvin kivikkoinen ja osin myös juurakkoinen. Mahtavat maisemat tosin palkitsevat kulkijan ruhtinaallisesti.
Metsäperäläisen taipaleelle on hyvä lähteä Koirasalmen luontotuvalta, josta kuljetaan ensin 300 metriä hiekkatietä pitkin luoteeseen, kunnes kotalaavun takana olevan vessarakennuksen vierestä siirrytään polulle. Ensimmäinen 100 metriä antaa hieman väärän kuvan polun todellisesta luonteesta, sen verran mukavaa polkua saa aluksi tallustaa.
Polulla pääsee kulkemaan mäntymetsässä tuoreella kankaalla mustikanvarpujen hipoessa housunlahkeita. Rannan tuntumassa on nähtävissä myös ajoittain pirunpeltoa. Polku muuttuu hetkessä kivien peittämäksi ja tarkkana saa olla, että jalka löytää sopivan kolon. Oikeastaan helpointa on liikkua kiveltä kivelle.
Järven länsirannalla Hiiliniemessä on mukava tulipaikka, josta on hienot maisemat Iso Koirajärvelle ja sen pienille saarille. Tämä on erittäin suosittu taukopaikka, sillä Hiiliniemen viereistä polkua kulkevat myös kaikki Vaatimen ja Hirvaan kierroksella kulkevat retkeilijät ja vaeltajat.
Hiiliniemen pohjoispuolella voi käydä retken lomassa vilkaisemassa myös vanhojen tervahautojen painaumia. Tervanpoltto oli Salamajärven metsien vallitseva käyttömuoto 1600-luvulta 1800-luvun lopulle asti. Näitä painaumia on siis nähtävillä useissa paikoissa kansallispuiston alueen metsissä.
Kun kivinen polku hetkeksi hellittää, siirrytään juurakoiden peittämille poluille. Vaihtelun vuoksi muutaman sataa metriä toki saa kulkea myös helppoa sorastettua leveähköä polkua. Järven pohjoispuolelle siirryttäessä poiketaan hetkeksi rannan läheisyydestä. Takaisin rantaan palattaessa ollaankin jo Pahkahonganlahden kotalaavulla Iso Koirajärven pohjoislaidalla ja suurin piirtein Metsäperäläisen taipaleen puolessa välissä. Tässä on hyvä evästauon paikka. Kotalaavun vieressä olevan puuvaraston yhteydessä on myös kuivakäymälä.
Polku jatkuu tästä eteenpäin aivan rannan tuntumassa, jonka jälkeen alkaa kaunis kumpuileva osuus valoisassa mäntyrinteessä Pahkahongankankaalla. Tämän jälkeen siirrytään pitkospuille ja ylitetään muutama rämeikkö kauempana järven rannasta. Tämä on ainoa hetki koko reitillä, kun järvi ei ole retkeilijän näköpiirissä.
Puusillan kautta ylitetään Iso Koirajärveen laskeva uoma ja samalla siirrytään järven itäpuolelle. Pirunpeltoja on tällä puolella järveä länsirantaa enemmän. Myös järven itäpuolella pääsee nauttimaan kivisestä polusta, joten helpotusta ei ole näköpiirissä. Jos tässä vaiheessa huomaat valinneesi jalkineiksi kevyet lenkkarit, saattaa jalkapohjia ja nilkkoja jo kovasti kivistää.
Järven itäpuolella kuljetaan jälleen kangasmaastoissa. Loppuvaiheessa polkua on hieno näköalapaikka rannalla olevilta isoilta kiviltä. Tähän kannattaa istahtaa nauttimaan ympäröivästä kauneudesta ja hiljaisuudesta. Järven selällä näkyy usein kalastajia soutuveneissään, mutta perämoottoreiden käyttö ei täällä ole sallittua. Ja siitäkös retkeilijä ja luonto on kiitollinen.
Hetken kuluttua patikkapolku saapuu hiekkatielle, jota parisataa metriä kulkemalla ollaan takaisin Koirasalmen luontotuvalla. Retken päättymistä voi vielä juhlistaa jollakin luontotuvan ympäristön tulipaikoista.
Retkien yhteydessä kannattaa ehdottomasti poiketa Koirasalmen luontotuvalle (osoite Koirasalmentie 1220, 43800 Kivijärvi), jossa palvelee sulan maan aikaan Salamajärven kansallispuiston infopiste, kahvio ja kioski. Luontotuvalta voi lainata ja ostaa alueen karttoja, vuokrata veneitä, inkkarikanootteja, polkuvenettä, sup-lautoja, tunnelmallista rantasaunaa, Maahisen vuokrakotaa sekä Sysilammen ja Pienen Sääksjärven vuokratupia. Saatavilla on myös huonemajoitusta, teltta- ja karavaanipaikkoja, ruokapalveluita sekä kokous-, kurssi- ja juhlatiloja. Koirasalmella retkeilijää palvelee suurella sydämellä yrittäjäpariskunta Maarit ja Markku eli Luonnollisesti M&M.
Sysilammelta lähtevät Pakosuon kierros ja lasten luontopolku
PAKOSUON KIERROS – LUONTOPOLKU 4,5 KM (RENGASREITTI)
- Reitin merkkiväri: vihreä
- Kulkuaika: 1,5 tuntia
- Suositeltu kiertosuunta: vastapäivään
- Vaikeustaso: helppo-keskivaikea (pitkospuita, ajoittain kivikkoista polkua)
- Lähtöpiste: Sysilammen autiotuvan pysäköintialue, Sysilammentie 693, Perho
- Erityistä reitillä: Pakosuon suoluonto, kauniisti kumpuilevat männiköt, erämainen Iso Pajulampi, pirunpelto
11 kilometrin ajomatkan päässä Koirasalmen luontotuvalta sijaitsee Sysilampi, jossa on autiotupa, kolme vuokratupaa, vuokratupien sauna, telttailualue, kaksi tulentekopaikkaa, käymälä ja kaivo. Sysilammelta lähtee kaksi mukavakulkuista lyhyttä rengasreittiä.
Pakosuon kierros alkaa Sysilammen pysäköintialueelta, jonka kupeesta kierros alkaa (opastinviitoissa lukee Koirasalmi ja Lintutorni). Polku kulkee aluksi parisataa metriä kangasmetsässä, kunnes saavutaan komean Pakosuon laitaan. Pitkospuut johdattavat kulkijan avoimen Pakosuon yli. Pitkospuilta kannattaa tähystää suon laitamiin, sillä metsäpeurat viihtyvät usein tällä suoalueella kesäaikaan. Pitkospuilta kannattaa tähystää myös jalkojen juuriin – Pakosuolla kasvaa muun muassa karpalot, leväköt ja pyöreälehtikihokit.
Pitkospuilta siirrytään mäntyvaltaiseen metsään ja sieltä jälleen suon laidalle pitkospuille. Kierroksella pääsee kulkemaan erämaisissa maisemissa suoalueita ylittäen ja metsäsaarekkeilla poluilla kulkien. Reitti on pääsääntöisesti helposti kuljettavissa, mutta pitkospuut ovat ajoittain huonossa kunnossa, joten tarkkuutta vaaditaan.
Pakosuon kierroksella sanan mukaisesti kierretään Pakosuo. Kierroksella on useita luontopolkutauluja, jotka esittelevät muun muassa Pakosuon hirvieläimiä, lintuja, eläimiä, kasveja, sammalia sekä luonnontilaisen metsän piirteitä.
Pakosuon reitin itäosassa polku kulkee kauniilla Pajulamminkankaalla, jossa on oikeastaan reitin ainoat korkeusvaihtelut. Pajulamminkangas on hieno valoisa mäntyvaltainen metsäalue, jolta siirrytään suopursujen reunustamille pitkospuille ja niitä pitkin Ison Pajulammin rantamille.
Iso Pajulampi on karu erämainen suolampi, jossa pääsee varmuudella kokemaan luonnonrauhaa ja hiljaisuutta. Tällä lammella on myös hyvä mahdollisuus nähdä asutusta karttavia lintulajeja kuten kuikan tai kaakkurin. Kohdassa, jossa pitkospuut erkanevat lammen rannasta länteen, löytyy hyvä levähdyspaikka lammen rannalta. Pöytää tai penkkejä ei ole, mutta istahtaa voi kivien päälle ja ihastella samalla lammen rauhaa.
Pitkospuut johdattavat seuraavaksi metsän puolelle ja siitä pitkospuille muutaman pirunpellon eli lohkareikon yli. Reitti jatkuu jälleen suo-osuuksien ja metsäsaarekkeiden mosaiikkina, kunnes polku johdattaa metsään. Tässä vaiheessa metsän takana välkehtii vesi eli Sysilampi on jo lähellä.
Polku johtaa hetken kuluttua Sysilammen tupien pihapiiriin. Pakosuon kierroksen viimeiset 700 metriä kulkee tuvilta hiekkatietä pitkin takaisin pysäköintialueelle.
LASTEN LUONTOPOLKU – 1,4 KM (RENGASREITTI) (pysäköintialueelta lähdettäessä yht. 2,8 km)
- Reitin merkkiväri: vihreä
- Kulkuaika: 0,5 h reippaasti askeltaen, 1 h rennosti nautiskellen
- Suositeltu kiertosuunta: myötäpäivään
- Vaikeustaso: helppo (tasainen reitti pitkospuilla ja poluilla)
- Lähtöpiste: Sysilammen autiotupa, Sysilammentie, Perho
- Erityistä reitillä: Sysilampi ja Hepolampi, seitsemän luontopolkutaulua
Lasten luontopolku lähtee Sysilammen tupien pihapiiristä ja on mukava lyhyt lenkki erityisesti Sysilammella yöpyville. Reitti soveltuu hyvin lapsille. Kierroksen aluksi kannattaa käydä kurkistamassa Sysilammen pihapiirin laidalla olevaan vanhaan isohkoon hevostalliin, joka löytyy heti lasten luontopolulle siirryttäessä vasemmalta puolelta. Tallissa on aikoinaan pidetty metsätyömiesten hevosia savottojen aikana.
Luontopolku alkaa pitkospuilla, joilla kuljetaan Sysilammen eteläreunassa nevan läpi. Luontopolku tekee pienen kierroksen Hepolammella ja se on suositeltua kulkea myötäpäivään. Siirry siis seuraavasta pitkospuiden risteyksestä vasemmalle. Pitkospuut vaihtuvat poluksi, jonka varrella voi nähdä kaatuneen kelon ja palokoroisen vanhan kannon.
Lasten luontopolulla on tasaisin välimatkoin luontopolkutauluja, joiden kautta tulee tutuksi niin muurahaispesän maailma, menninkäisten asuinseudut kuin metsälampien hyönteiset.
Luontopolku kulkee seuraavaksi vanhan heinämiesten ladon jäänteiden vierestä. Samalla Hepolammen kimmeltävä vesi välkkyy jo edessä. Reitin varrella ei ole varsinaista taukopaikkaa, mutta sopiva evästelypaikka löytyy Hepolammen rannasta, jossa on isoja tasaisia rantakiviä.
Hepolammelta erkanevan polun varrella pääsee näkemään myös pienen rakkakivikon. Polku johdattaa takaisin pitkospuille ja loppumatka kävellään jo aluksi tutuksi tullutta reittiä pitkin Sysilammen laitamilla takaisin Sysilammen tupien pihapiiriin.
Pysäköintialue (osoite Sysilammentie 693, Perho) on 700 metrin päässä reitin lähtöpisteestä eli Sysilammen tupien pihapiiristä.
Salamajärven kansallispuistossa on myös kaksi pidempää rengasreittiä. 18 km pitkä Vaatimen kierros soveltuu hyvin yön yli retkeksi. Vaatimen kierroksesta löytyy lisätietoa luontoon.fi -sivustolta. 58 km pitkällä Hirvaan kierroksella taas pääsee todellisen erämaaluonnon keskelle ja oikean vaelluksen tunnelmaan. Hirvaan kierroksen kiertämiseen kannattaa varata kolmesta viiteen päivää. Itse kävin vaeltamassa Hirvaan kierroksen toukokuussa 2020. Vaelluskertomukseni tältä neljän päivän vaellukseltani on luettavissa täältä.
Tervetuloa luonnonrauhaan – tervetuloa Salamajärven kansallispuistoon!
